Kudon varmaan eniten pitkiä kirjoneulesukkia. Usein en ehdi edes kuvaamaan niitä tänne blogiin, kun olen antanut ne jo jollekin lahjaksi. Saan ihanista langoista inspiraatiota ja intoa neuloa, mutta joskus se innostus lopahtaa, kun näen lopputuloksen, enkä tykkää väriyhdistelmästä tai käsialasta.
Yksinäisiä sukkia alkaa pian olemaan jo laatikollinen. Ehkä jonain päivänä innostun näistä väreistä uudelleen ja saan uudet sukat nopeasti valmiiksi, kun kudottavana on enää toinen pari.
Onko muilla tullut tälläistä syndroomaa vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti