keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Yhden sukan syndrooma

Kudon varmaan eniten pitkiä kirjoneulesukkia. Usein en ehdi edes kuvaamaan niitä tänne blogiin, kun olen antanut ne jo jollekin lahjaksi. Saan ihanista langoista inspiraatiota ja intoa neuloa, mutta joskus se innostus lopahtaa, kun näen lopputuloksen, enkä tykkää väriyhdistelmästä tai käsialasta. 



Yksinäisiä sukkia alkaa pian olemaan jo laatikollinen. Ehkä jonain päivänä innostun näistä väreistä uudelleen ja saan uudet sukat nopeasti valmiiksi, kun kudottavana on enää toinen pari. 

Onko muilla tullut tälläistä syndroomaa vastaan?

Kanalakani

Kaksi viikkoa sitten otettiin meidän kanalaan uusi asukas, pieni pupu nimeltään Kenguru. Tää kaveri on ollut ihanan reipas ja tullut mainiosti kanojen kanssa toimeen. 


Olen vienyt joka päivä Kengurulle tuoretta ruokaa ja tämä hyppelee aina iloisesti vastaan, kun tietää että herkkuja luvassa.


maanantai 21. elokuuta 2017

Kanoja, tipuja ja unisieppari

Viimeisestä blogikirjoituksestani on jo kulunut melkein vuosi. Tämä vuosi toi elämääni suuria uudistuksia, joiden avulla aloitan entistä tarmokkaampana kohti uutta syksyä ja tulevaa. 

Käsitöitä on valmistunut kaiken rinnalla tasaiseen tahtiin ja nyt olisi tarkoitus niitä taas vähän aktiivisemmin kirjata myös tänne blogin puolelle. 

Kesän aikana rakensimme (siis tuo mieheke rakensi) uuden kotini takapihalle talviasuttavan kanalan. Toukokuussa meille muuttikin alholaisia maatiaisia, eli kukko Seppo ja 4 munivaa kanaa, Ananas, Kirsikka, Kiivi ja Greippi. Munien vähäisyyden ja tilavan kanalan takia haudoimme kesäkuussa seitsemän oman kanan munaa, joista lopulta kuoriutui kuusi pirteää tipua. Tiput ovat tällä hetkellä melkein kahdeksan viikkoisia, emmekä ole ihan varmoja vielä sukupuolista. Toistaiseksi ainakin 3 tipua on varmoja kanoja. Tipujen nimiksi tulivat Nugetti, Spagetti, Kotletti, Rakletti, Brichetti ja Cazzetti.


Aikuisten kanojen sulista syntyi muutama viikko sitten tällainen unisieppari.